Unescon maailmanperintöluetteloon sisältyy 49 Italian nähtävyyttä. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2013 Italiassa on enemmän esineitä tästä luettelosta kuin missään muussa maailman maassa. Kuten kävi ilmi, historialliset ja kulttuurimonumentit, vaikka houkuttelevatkin joukkoja turisteja, eivät kuitenkaan tuota odotettuja tuloja kassaan.
Ainakin Isnartin (Italian matkailualan tutkimuslaitos) tekemän tutkimuksen mukaan turismin potentiaalinen voitto on paljon suurempi kuin tällä hetkellä voimassa oleva luku. Voimme sanoa, että Italia istuu "turismi" -nimisen aarrearvon päällä, mutta ei tiedä miten avata se.
Neljäkymmentäyhdeksän kohdetta (lukuun ottamatta neljää "aineettomana" perintönä tunnustettua kohdetta) muodostaa 5 prosenttia UNESCOn maailmanperintöluettelosta, ja ne sijaitsevat 302 Italian kunnan alueella. Arvoltaan ainutlaatuinen muistomerkki löytyy melkein missä tahansa suurkaupungissa - Roomassa, Genovassa, Venetsiassa, Firenzessä, Torinossa, Milanossa tai Napolissa; samoin kuin pienemmissä kaupungeissa, kuten Pisa, Siena, Verona, Ferrara tai Mantua. Mutta jopa hyvin pienet siirtokunnat jossain Amalfin rannikolla tai Cinque Terren kansallispuistossa voivat usein ylpeillä nähtävyyksillä, joilla on erityistä kulttuuri- tai luonnonarvoa.
On selvää, että muistomerkin sisällyttäminen ihmiskunnan merkittävimpien esineiden luetteloon vaikuttaa merkittävästi sen alueen arvovaltaan ja "maineeseen", jolla se sijaitsee. Muutoin on erittäin todennäköistä, että se ei olisi ollut niin suosittu, mutta nyt ... Nyt ravintoloitsijat, hotellimiehet ja yksinkertaisesti taitavat liikemiehet voivat olla rauhallisia - turistivirta on taatusti, että se ei lopu! Siksi pelkästään Italiassa, alueilla, joilla on maailmanperintöluettelon monumentteja, on noin 23 000 majoitustilaa, joissa noin 710 000 ihmistä voi yöpyä samanaikaisesti - tämä on 15% maan kaikista hotellimarkkinoista.
Joten Isnart yritti määrittää nimen "UNESCOn maailmanperintökohde" erityisvaikutukset matkailun kysyntään. Eikä vain niin, vaan ymmärtääksemme kuinka tällaista vaikutusta voidaan vahvistaa. Tuloksena saadut tiedot osoittivat, että UNESCOn muistomerkkien "suorituskyky" on todellakin parempi "normaaliin" verrattuna. Esimerkiksi vuodesta 2011 vuoden 2013 puoliväliin hotellihuoneiden käyttöaste oli melkein aina huomattavasti korkeampi UNESCO-muistomerkkien merkitsemillä alueilla. Lisäksi 71% näiden alueiden harjoittelupaikoista tarjoaa online-varauspalveluita, kun taas muualla Italiassa 64%. Ja yleensä palvelutaso ja sen "tekninen" taso lähellä UNESCO-sivustoja on paljon korkeampi.
Ja tässä pääsemme ristiriitaan. Kun otetaan huomioon kaikki maailmanperintökohteiden omistamisen edut, alueiden matkailualan tuloerot näyttävät olevan enemmän kuin merkityksettömiä. Loppujen lopuksi ero turistien keskimääräisissä kuluissa maassa on alle 5% (mikä vastaa vain 3 euroa absoluuttisessa arvossa). Ja tästä luvusta tulee vielä vähemmän, jos verrataan asumiskustannuksia. Syytä tähän tilanteeseen ei ole vielä löydetty, tosiasia on kuitenkin selvä. Joten nyt italialaisilla matkailuasiantuntijoilla on uusi (vaikka se on myös "vanha" ja iankaikkinen) tehtävä - päättää, kuinka "muuntaa" matkailijoiden määrä "laatua".
