Cafe Greco, joka tunnetaan myös nimellä Antico Caffe Greco, on uskomaton taidekahvila, joka sijaitsee lähellä kuuluisia espanjalaisia portaita Roomassa. Viihtyisä laitos, johon vieraat onnistuivat vierailemaan: Byron, Goethe, Balzac, Stendhal, Gogol, Hans Christian Anderson, Schopenhauer, Wagner, Keats ja monet muut taiteen ihmiset, sijaitsee vilkkaassa paikassa - Via Via dei Condotti 86, ostoskeskuksessa Rooman kulmassa. Pienet taidegalleriaa pitkin järjestetyt pöydät, tuoksuva kahvi ja ylittämättömät italialaiset jälkiruoat odottavat faneitaan.
Tarina
1700-luvun lopulla. - 1700-luvun alkupuolella Ranskassa, Italiassa ja Saksassa alkoi ilmaantua laitoksia (“caffeaos”, “kaffeehaus”, “caffe-house”) - kahvilat, joiden pääasiallinen kutsu oli välittää kävijöille sellaisen juoman kuin kahvin täysi syvyys ja viehätys. Kahvilat alkoivat näkyä rautatieasemien, markkinoiden, suurten aukioiden ja keskuskatujen lähellä, tarjoamalla matkustajille virkistävää kuppia aromaattisia juomia.
On tiedossa, että Roomassa sijaitsevalla kahvilalla Greco on vähintään kahden vuosisadan historia. Laitoksen sisäänkäynnin yläpuolella oleva merkki on "1760 A.D." ja vaikka tästä päivämäärästä ei ole asiakirjoja, on yleisesti hyväksytty, että kahvila on vaihtanut 250 vuotta.
Roomalainen kahvila sai epätavallisen nimensä analogisesti jo olemassa olevan Milanon kahvilan kanssa, joka sisälsi kreikkalaisen. Filosofi Pietro Verrin muistiinpanoissa Cafe Greco mainitaan paikkana, jossa hän ja samanhenkiset ystävänsä vierailivat juomaan erinomaista kahvia, lukemaan sanomalehteä ja tietysti juttelemaan. Verry toteaa, että sellaisia yrityksiä oli paljon, joita yhdisti yhteinen idea. Siten 1800-luvun kahvila oli Rooman kulttuurisen ja poliittisen elämän keskuksessa.
Näyttelijä ja librettomestari Carlo Goldoni asui Roomassa lähellä Greco-kahvilaa. Kuuluisan kahvilan intohimoinen ihailija, Goldoni kuvasi tätä paikkaa yhdessä teoksessaan "Bottega del Caffe". Grecon ulkonäkö sellaisena kuin se oli 1800-luvulla, säilyi meille täydellisesti vuoden 1797 kankaalla, joka kuului Mariana Dionigin harjaan. Taiteilija ja arkeologi, joka kääntyivät Italian aatelisen korkeimpiin piireihin, esittelivät teoksensa kuuluisalle kahvilalle. Kuva näkyy laitoksen seinillä tänään.
"Saksalainen kahvila"
1800-luvulla Greco Cafe nimettiin pitkään "saksalaiseksi kahvilaksi", ja kaikki tämä johtui siitä, että saksalaiset asukkaat alkoivat usein käydä Roomassa. Saksalaiset turistit kävivät vuorilla, vierailivat Napolissa, nauttivat pääkaupungin loistosta. Heillä oli kuitenkin aina tapana kerätä ”noin klo 16 ja auringonlaskun jälkeen”, kuten Brysselin professori Friedrich Heinrich von der Hagen kirjoitti. Tätä helpotti hotellin läheisyys saksalaisia sekä tupakointirajoitusten puuttuminen. Saksan kulttuurin konkreettinen vaikutus, jonka kahvila iloisesti imee, muutti siitä kosmopoliittisen paikan.
Vuonna 1818 Bovarskyn tuleva hallitsija Ludwig I (saksa: Ludwig I von Bayern) ja hänen kumppaninsa tekivät Greco-kahvilasta kirjoittamattoman pääkonttorin Roomassa pidettäville kokouksille. Mutta he olivat mukana erittäin vakavassa asiassa - he yrittivät toteuttaa Teftonin yhdistämisen.
Saksalainen aika näkyi myös kahvilan sisustuksessa - sen seiniä koristavat 15 maalausta ja miniatyyriä. Sisältää itävaltalaisen taiteilijan Joseph Anton Kochin (Joshep Anton Koch) ja saksalaisen Peter Corneliuksen (Peter Cornelius) teoksen.
Paikallisten italialaisten ja tuotujen saksalaisten kulttuurien törmäys, joka oli sekoitettu muiden Euroopan ja Skandinavian maiden edustajien lahjakkaiden viestien kanssa, loi todella kuvailemattoman ilmapiirin. Joten, paavi Leo XIII (Leo XIII) muistutti usein muistelmissaan Greco-kahvilan seinillä vietettyä aikaa opiskelupäiviensä aikana.
Sisustus
Cafe Greco -kortti kuoletettiin monta kertaa proosassa, runossa, musiikissa ja kankaalle. Kuvia, miniatyyrejä ja paneeleja ei vain vangittu meille kahvitalosta, kuten se oli 18-19-luvulla, vaan ne välittävät täydellisesti tuon ajan ilmapiirin, kuvaavat laitoksen virkamiehiä. Täydellisin kuvaus kahvilan sisustuksesta on amerikkalaisen taiteilijan James Edward Freemanin (James Edward Freeman) kirjassa. Freeman on asunut Roomassa useita vuosia, ja onneksi rakastui Italian pääkaupunkiin ja uppoutui iloisesti iankaikkisen kaupungin kulttuurielämään. Kahvila, johon merkittävät ja poikkeukselliset persoonallisuudet kokoontuivat joka ilta, saivat kokonaisen osan taiteilijan kirjaan.
Omnibus-sali
Freemanin mukaan kahvilan sisustus muistuttaa seurojen korttipukua. Suurin sali, Omnibus, on 2 metriä leveä ja 8 metriä pitkä. Läpikuultava katto ja pienet pöydät, jotka sijaitsevat seinien vieressä, muistuttavat hämmästyttävän ensimmäisten Euroopassa syntyneiden linja-autojen salonkeja. Aulan seinät on koristeltu puolalaisten ja italialaisten mestareiden maisemia. Sarja soikeita mitaleja, joissa on muotokuvia laitoksen kuuluisista vieraista - Wagner, Byron, Berlioz, Liszt ja muut, vahvistettiin katon alla.
Freemanin aikana hallia koristavia eläimiä ja mytologisia olentoja kuvaava stukki oli huonosti näkyvä tupakansavun takia. Nykyiset vierailijat voivat kuitenkin ihailla sitä ilman mitään ongelmia. Laitoksen erityinen maskotti on pieni puulaatikko, joka useiden vuosisatojen ajan oli kunniallisella paikalla baaritiskillä. Tämä esine on postilaatikko, johon kävijät kirjoittavat kirjeensä. Lähes kaikki postilaatikosta löytyneet osoitteet löysivät osoitteensa, lukuun ottamatta muutamaa kirjeitä, jotka on nyt talletettu siellä.
Venetsian sali (Sala Venezia)
Tämän huoneen sisustuksen sisustamiseen vuonna 1837 kutsuttiin venetsialainen taiteilija Ippolito Caffi. Hänen harjansa alla tulivat panoraamanäkymät Venetsiaan ja Roomaan. Kuitenkin 19. ja 20. vuosisadan vaihteessa upeat maalaukset pilaantuivat toivottomasti. Greco-kahvilan omistajat kutsuivat tuolloin Roomassa olleen Vincenzo Giovanninin palauttamaan salin sisustuksen. Taiteilija maalasi uuden tyyppisiä italialaisia kaupunkeja, keskittyen pääosin kadonneisiin kankaisiin.
Rooman sali (Sala Roma)
Hall Omnibus on erotettu kaarilla seuraavasta huoneesta - Hall Romesta. Greco-kahvilan tämän nurkan sisustuksen on suunnitellut maisemamaalari Vincenzo Giovannini vuonna 1897. Laitoksen omistaja Federico Gubinelli pyysi taiteilijaa kuvaamaan Rooman nähtävyyksiä: Tiituksen kaarin, Vestan temppelin, Kolosseumin. Nykyään päässeet kankaat antavat sinun tunteutua 1800-luvun lopun näytteen Italian pääkaupungin ilmapiiriin.
Punainen sali (Sala Rossa)
Seuraava kaari erottaa Rooman salin huoneesta, jolla on tummanpunaiset seinät - Punainen sali. Tällainen rikas tausta palvelee erinomaisella paikalla maalauksissa impresionismin tyyliin, joka on kirjoitettu "Barbizon-koulun" perinteen mukaisesti. Vaikuttavimpia ovat Domenico Morrellin ”Elämän vene” (Domenico Morelli “La Barca della Vita”) ja Garibaldino di Girolamo Induno “Ylpeyden tunne” (Garibaldino di Girolamo Induno “Sentimento del Sublime”) kankaat.
Venäjän jälki: Gogol, Ivanov, Kiprensky, Bryullov
Puškinin sisar Olga Sergejevna Pavlishcheva väitti, että hänen veljensä Aleksanteri Sergejevitš ehdotti Venäjän klassikolle ”Kuolleiden sielujen” juontia. Tästä syystä Gogol lähtee Italiaan. Hän uskoi voivansa kirjoittaa Venäjästä, koska hän oli vain siellä.
- Inspiraatiota varten suosittelemme: Gogolin lainauksia Roomasta
Kirjailijan koko oleskelu Roomassa on vuosina 1838–1842. Tärkeimmät keskustelukumppanit olivat taiteilijoita: Ivanov, Kiprensky, Bryullov. He tapasivat useita kertoja Grecossa, missä monet hänen teoksistaan on kirjoitettu. Ystävien joukossa hän vietti tunteja ruokailla kahvilassa, jossa hän halusi kiistellä Ivanovin kanssa, joka oli hänen hyvä ystävänsä.
Huoneen aivan syvyyteen, yhdelle seinistä lähellä marmorista valmistettua suorakaiteen muotoista pöytää, asetettiin pieni Svekdomskyn klassikon muotokuva, joka asennettiin kirjailijan kuoleman 50. vuosipäivän yhteydessä. Hieman kauempana on kirjoitettu paperipala.
Joku pystyi toistamaan tarkasti Gogolin käsialan kirjoittamalla otteen hänen Moskovasta lähettämälleen kirjeelle hyvälle ystävälle Pletneville: "... voin kirjoittaa Venäjästä vain Roomassa, missä se näyttää minulle koko yhteisössä."
On vaikea sanoa, kuinka paljon rahaa kirjoittajalla oli pääkaupungissaan asuessaan. Erityisesti ottaen huomioon hänen riippuvuus Grecoan. On todisteita siitä, että hän joi aamulla siellä kermanmakuista kahvia. Pieni osa Nikolai Vasilievichin rakastetusta jäätelöstä oli 67 liuran arvoinen. Harva antoi itselleen sellaisen nautinnon. Tämän perusteella syntyi melko viihdyttävä versio: asuessaan Italiassa Gogol suoritti salaisen tiedustelun tehtäviä. Grecon ulkomaisilta vierailijoilta saadut tiedot välitettiin kotiin. Altistuessaan hän kuitenkin menee odottamatta kotiin, missä hän kuolee epäilyttävissä olosuhteissa.
Mitä yrittää
Grecon kahvila on tietyssä mielessä konservatiivinen, sen ruokalistalta löydät vuosisatoja vanhoja kahvia, teetä ja aristokratian herkkua - kuumaa suklaata. Koska kahvila on myös yksityinen taidetta, joka on avoinna yleisölle, hinnat ruokalistalla ovat melko korkeat.
Hintoja
Kuten useimmissa Rooman turistikohteissa, Greco Caféssa on 2 hintaa baarista ja “ravintolassa”. Korkeampien hintojen lisäksi, kun istut, ole varaa 8 euron palvelumaksulle. Ja kuinka paljon luulet, että kengän ja häntäpuvun miehelle maksaa kahvi ja jälkiruoka kauniisti?
- Emme lannista, vaan vain varoitamme: Esimerkiksi 2 cappuccinoa (2 × 8 euroa) + 2 appelsiinimehua (2 × 12 euroa) + jälkiruokia (2 × 5) + palvelu (2 × 8) = 66 euroa - onko tämän rahan iloinen arvo, jokainen päättää itse.
Ritarin muutto
Mutta entä jos haluat tulla huomattuksi niin jaloissa paikoissa? Tietenkin, kuten kaikki paikallisetkin, otamme kahvia baarissa. Täällä ja cappuccino 2 eurolla, mikä on myös hieman kallis Roomaan, eikä palvelumaksua ole. Yllä kuvattu valikko tuo sinulle korkeintaan 6–8 euroa henkilöä kohti.
Kuinka päästä sinne
- osoite: Via dei Condotti, 86
- Työaika: päivittäin klo 9.00–21.00
- Puhelinnumero: +39066791700
- Metrolla: Linja A (Spagna Station), sitten kävele Plaza de Españan (piazza di Spagna) ohi.
- Bussilla: 117 Trinita dei Monti -pysäkille ja jatka samalla kävelyllä kuin metroasemalta.
- Virallinen verkkosivusto: www.anticocaffegreco.eu
