Italialaisten intohimo "puhua käsiä" tunnetaan kaikkialla maailmassa. Mutta kuten kävi ilmi, monet eleet ovat ristiriidassa kuurojen mykistyksen kielen kanssa, jota tuhannet ihmiset käyttävät maassa. Siksi hallituksen odotetaan laativan lakiesityksen nykyisen tilanteen sääntelemiseksi.
Kyky "puhua käsiin" kunnioitti italialaisia kaikkialla maailmassa pizzan, pastaa ja espresson kanssa. Joka päivä italialaiset yhdistävät puheen ja eleet yhdeksi tietovirraksi, jossa käsillä on yhtä tärkeä rooli kuin kielellä. He eivät itse edes ymmärrä tätä raporttia, mutta ulkomaalaisten silmissä tämä ominaisuus näyttää erittäin uteliaalta. Vaikka joillekin se näyttää työläältä: Italiassa tehdyt erityiset ilme ja eleet ovat usein ristiriidassa kuurojen ja kuulovammaisten klassisten eleiden kanssa, jotka eivät pysty käyttämään ääntänsä viestinnässä.
Kokematon henkilö voi helposti sekoittaa yksinkertaiset päivittäiset italialaiset eleet kieleen, jota kuulovammaiset käyttävät. Jälkimmäiset vaativat kuitenkin erojen tunnistamista valtion tasolla Italialainen viittomakieli (Lingua dei segni italiana (Lis)) ja yksinkertaiset eleet. He vakuuttavat, että on välttämätöntä perustaa "viittomakieli", jolla on erityinen asema ja jota ei voida verrata italialaisten käyttämiin nopeisiin eleisiin ilman mitään syytä.
Rooman yliopiston psykologian professori Isabella Poggi havaitsi tutkimuksessaan, että italialaiset käyttävät yhteensä 250 erilaista kädenliikettä.
Haastattelussa BBC: lle hän selitti: "Hyväksyimme viittomakielen kreikkalaisilta. Kun he saapuivat Etelä-Italiaan ja asuttivat Napoliin, he käyttivät tätä käytäntöä puhuakseen ja pysyäkseen kuulumattomina. Samaan aikaan viittomakieli alkoi täydentää suullista puhetta."
Italialaisista ilmeisistä eleistä tuli tutkimuksen aihe paitsi italialaisille itselleen, mutta myös herätti kiinnostusta ulkomaille. 
Kannattaa vain yksityiskohtaista aihetta koskevaa tutkimusta, joka julkaistiin vasta kauan sitten New York Timesissa. Ensimmäinen kirja tällä alueella oli "Napolilaisten eleiden muinaiset ilmeet", julkaissut vuonna 1832 Canon Andrea de Jorio. Myöhemmin se toimi materiaalina 1958 eleiden sanakirjan luomiseen.
Kuuron vaimennettu yhteiskunta suhtautuu kuitenkin skeptisesti tällaisiin tutkimuksiin ja ihmettelee, mikä merkki viittomakielellä on ollut Italian historiassa. Lisäksi on jo pitkään ollut liikettä, joka puoltaa lain hyväksymistä merkkien italian kielen perusteella. Esimerkiksi vuonna 2001 liikkeen aktivistit protestoivat kaksi päivää parlamentin rakennuksen edessä, jotta viittomakieli saisi yhtäläiset oikeudet kuin suullinen puhe, ja siten kuurot ja kuulovammaiset voisivat osallistua tasavertaisesti yhteiskuntaan.
